I'm dying here

Hehe, tästä tulee oikeesti ihan kauhee major angsti-avautuminen, joka sisältää  likaisista yksityiskohtita, joista ette aivan varmasti halua kuulla...Well, anyways, let's begin now..

Viimeiset 3 päivää ovat oleet ylivoimaisesti pienen elämäni kamalimmat päivät, niin henkisesti kuin fyysisestikkin (ok lähinnä fyysisesti kuitenkin). Mun yhtä takahammasta on särkenyt päivästä riippuen enemmän tai vähemmän viimeset pari viikkoa, ja maananta-tiista yönä kipu kävi niin sietämättömäksi, että varasin itelleni tiistaiksi hampilääkärille ajan, vaihteeksi. Hampilääkäri ei sitten oikein osannut sanoa, että mistä on kyse, kun kuvissa ei pahemmin näkynyt mitään. No, varattiin mulle perjantaiksi uusi aika, mutta myöhemmin tiistaina totesin, etten millään kestä sinne asti, tuntui, että koko pää halkeaa. Haha, lueskelin tiistai-iltana jo niiin kikseissä kaikkia sekakäyttäjien foorumeita, että mistäs kolmiolääkkeistä syntyis paras cocktaili, että sais kivun ees vähän poies. 

No, keskiviikoksi uusi aika tutkimuksiin ja toinen lääkäri bongas vanhan julkisella puolella pari vuotta tehdyn paikan alta reijän ( niin siis nykyään käyn vaan yksityisellä......... ), koska sinne oli tosiaan jätetty joku saatanan pöpö silloin viime paikkaamiskerralla. VITUN SIISTIÄ. Sain kunnon tujut puudutukset ja jonkun lääkepaikan ja hehe, sitten oksensin melkein lääkärin syliin kun kertakaikkiaan sattu niin maan perkeleesti. Ilosesti lähin siitä sitten töihin odottamaan, että Mikko tulis hakemaan mua (toisinsanottuna, oksensin töissä, oksensin Mikon autoon hehehehe). Onneks sain vielä uuden ajan samalle illalle, jolloin  hampaasta sitten löytyi vitaali pulpiitti (:DDDD niinku oikeesti), eli hammasytimen (pulpatulehduuus, pulpasauurr!!!!!!11) tulehdus ja voi vittu voin kertoo, että sattu.

No joo, eihän tässä muuten olis ollu taas mitään, mutta mullahan siis oli tänään pääsykokeet TAMKin Degree programme in Tourismiin, ja voin kertoo, ettei menny ihan putkeen =DDD No, huomenna vielä kerran käynti hampilääkärissä, hampaaseen laitetaan kunnon paikka ja that's it, toivon mukaan.

AAAA nyt alan olla jo jotenkuten elävien kirjoissa, mutta niin tympii nyt kyllä eilinen, vatsalihakset aivan krampissa, puhumattakaan palleasta. Ja joo, tein varmaan tosi hyvän vaikutelman siellä pääsykokeissa.

Huoh, noniin, paluu arkeen, alunperinhän mun siis vaan piti tulla esittelemään mun uutta rakasta, GEORGE GINA & LYCU-merkkistä ihanaa ihanaa laukkua, josta mainitsinkin viime postauksessa.

Ei tepsiny yhyy.